Vetoooo, vetooo....

Opiskeluun tahtia urheilusta

Olen Joel Naukkarinen, 21-vuotias kilpasoutaja ja lääketieteen opiskelija Itä-Suomen yliopistossa. Soudan maajoukkueessa miesten perämiehetöntä kaksikkoa Antti Kilpeläisen kanssa ja tavoitteemme on edustaa Suomea Rio de Janeiron kesäolympialaisissa 2016  ja voittaa olympialaiset 2020. Kuulun Pohjois-Savon urheiluakatemiaan, ja blogiin kirjoitan urheilijan arjesta opiskelun ja urheilun yhteensovittamisen näkökulmasta.

Saan usein vastata kysymykseen, miten minulla riittää aika kahden noin työlään urakan toteuttamiseen. Toisaalta moni urheilija kokee urheilun ja opiskelun yhteennivomisen vaikeaksi eikä pidä mahdollisena, että molemmissa voisi menestyä samaan aikaan. Ihan kaikkeen vuorokauden minuutit eivät riitäkään, joten olen valinnut suorittavani opintoja joustavammalla aikataululla. Tavoitteeni on valmistua lääkäriksi yhdeksässä vuodessa normaalin kuuden sijaan, mutta siten ainakin nämä kaksi uraa on mahdollista yhdistää. Opintojen hajauttaminen tasaisesti koko urheilu-uran ajalle mahdollistaa myös jatkuvan opiskelijaetuuksien hyödyntämisen eikä pänttääminen kasaannu hetkittäin harjoittelua rajoittavaksi. Omalla kohdallani erikoistuvan lääkärin töiden aloittaminen, päivystykset jne. eivät myöskään tulisi kuuloonkaan vielä soutu-uran aikana. Jos urheilusta saatavat tulot eivät riitä elämiseen, on opiskelu varmasti järkevin sivutoimi urheilun ohella. Ja mikäs sen parempi kuin opiskeltava ala on vielä lääketiede, josta saatava tieto tukee myös urheilussa menestymistä.

Tästä ateriasta joutui kyllä  maksamaan jo enemmän kuin 2,60

Tärkein syy opiskella urheilun ohella: opiskelijaetuudet! Asumislisä, opintoraha ja -laina, opiskelijalounaat, matkustaminen, liikuntapalvelut ja terveydenhuolto jne. jne. Hyödyntämällä jokaisen tukikuukauden ja muut opiskelijaedut, helpottaa urheilija taloudellista tilannettaan merkittävästi.

Aktiivisen harjoittelun myötä opiskelulle jää väistämättä vähemmän aikaa. Tämän voi kääntää myös eduksi: ainakin on hyvä syy opiskella hitaammassa tahdissa ja tietotulvan pienentyessä on omaksuminen helpompaa. Samassa ajassa oppii enemmän, kun hyötysuhde paranee. Siinä, missä urheilija on tottunut, että pienikin kehittyminen vaatii koko ajan vain isomman työmäärän, on suppenevan rajahyödyn periaate kerrankin omalla puolella: opiskelussa ensimmäisellä 20%:n panostuksella saa 80%:n tulokset. Huh!

Fyysisen ja kognitiivisen kuormituksen rytmitys: kroppa työskentelee ja aivot lepää tai päinvastoin. Luentoihin tai lukemiseen voi suhtautua ylimääräisenä rasitteena, voi ne nähdä palautumismahdollisuutena reenien välissä. Asenteella voi vaikuttaa kokemukseen.

Toisaalta opiskeluhetket väsyneenä raskaiden harjoitusten välillä voi hyödyntää osana psyykkistä valmentautumista. Esimerkiksi keskittymis-, stressinsieto- rentoutumis- ja pettymystensietokykyä, kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä, itseluottamusta ja kykyä vireystilan tahdonalaiseen säätelyyn voi harjoittaa myös opiskelun parissa. Fyysinen ja psyykkinen kunto myös tukevat toisiaan.

Fyysistä kehittymistä palvelevat säännölliset elämäntavat tukevat oppimista. Runsaat 9-10h yöunet, tasainen ja laadukas ravinnonsaanti, liikunta ja hyvin ajoitetut päiväunet edistävät kaikki kognitiivisia kykyjä. Taas hyötysuhde paranee. Jos minulla on iltapäivällä lounaan ja toisen pääharjoituksen välissä esim. 3h aikaa opiskelulle, menee siitä tunti päiväunilla. Sekä oppiminen että palautuminen tehostuu, vaikka joku voisi ajatella tunnin menevän hukkaan, kun aikaa on niin rajallisesti.

Ja miltähän tämä kaikki näyttää käytännössä ja miten aika todellisuudessa riittää kaikkeen? Tässä minun ideaalipäivä:
6:30 herätys, aamutoimet ja pieni annos heraproteiinia
6:50 aamuaerobinen, juoksu 20-40’
7:30 runsas (>1000 kcal) aamupala (puoli kattilallista puuroa, 2 banaania, 225g raejuustoa, reilusti rypsi- ja oliiviöljyä)
7:50 suihku
8:00-8:30 ensimmäiset päiväunet!
8:30-9:00 treenikamojen pakkaaminen ja pyöräily Kunnonsalille
9:00-11:00 ensimmmäinen päätreeni ja päivän tärkein harjoitus (puntti/MK/VK/PK)
11:00 palkkari, suihku ja sauna
11:30 lounas eli päivän pääateria urheilijalla – nyt saa mennä lautasmalli ja ruokapyramidi –käsitteet sekaisin, kuten aiemmassa kuvassa. Parhaillaan/pahimmillaan 1500-2000kcal mahalaukkua venyttämään ja sen myötä luennolle sulattelemaan kuin python leijonan syömisen jälkeen
12:15-14:00 luennot
14:15-15:00 toiset päiväunet
15:00 kevyt välipala ja opiskelua?
16:00 toinen pääharjoitus, taas Kunnonsalille (PK/palauttava)
18:00 palkkari, suihku ja sauna
18:30 illallinen/tukeva smoothie ja vapaa-aikaa (tässäkin kohtaa on pahimmillaan saattanut vajaa 2000kcal vielä valahtaa)
20:00 venyttelyä, television katsomista
21:00 iltapalarahka
21:30 nukkumaan

Oheista rytmiä ei tietysti pysty joka päivä noudattamaan, vaan luento- ja harjoitustyöajat vaihtelevat. Yleisin, mistä joutuu tinkimään on aamuaerobinen ja ensimmäiset päiväunet. Leireillä ja kesäisin rytmitys onnistuu parhaiten. Päivään mahtuu vaihtelevasti 2-3h opiskelua, millä yrittää saada aikaan maksimituloksen. Tässä auttaa hyvien oppimistekniikoiden löytäminen. Kaksi harjoitusta ehtii vaikka joka päivä siitä huolimatta, että yliopistolla voi satunnaisesti mennä kuusikin tuntia. Kun kohdalle sattuu lepo- tai yhden harjoituksen päivä, on vapaa-aikaa paremmin.

Tässä vielä video leirielämää havainnollistamaan:  https://www.youtube.com/watch?v=wjrYB-evgR8

Treeni- ja opiskeluintoa kaamosmasennuksen ja melatoniiniryöpsähdysten keskelle!
-Joel



Ps. Seuraathan projektiamme sosiaalisessa mediassa!
•    Facebook: Olympiaprojekti, Rio de Janeiro 2016, Kilpeläinen&Naukkarinen
•    Instagram: finnishpair
•    Twitter: @finnishpair
•    Youtube: finnish pair