Pesäpalloilijat ja OKL

”Sehän on hyvä yhdistelmä, kesät pellaa ja talvet sitten opettaa…”. ”Opettajiahan niistä on aina tullu…”.

Tämän kaltaisiin tuumailuihin on tullut törmättyä eri yhteyksissä useaan kertaan. Jotenkin tahdotaan ajatella, että näin on aina ollut ja näin on aina oleva. Että pesäpalloilijoista huomattava osa valikoituu opettajankoulutukseen. Ja vaikka niitä pesäpalloilevia opettajanalkuja ei todellisuudessa olisikaan sen enempää kuin esimerkiksi liiketalouden opiskelijoita, yleinen tuntuma siitä, että pesäpalloilevia opettajia tai niiksi aikovia on paljon, elää sitkeässä.

Toisaalta, nyt kun oma yliopistotaival luokanopettajakoulutuksessa alkaa, uskomatonta mutta totta, kääntyä vääjäämättä kohti loppuaan, on tullut huomattua että pesäpallotaustaisia yksilöitä on alkanut ilmestyä entistä tiheämpään myös Joensuun OKL:n maineikkaista ovista. Ja vielä kun koitan muistin sopukoissani päästä omien opintojeni aloitusvuoden (2012) vaiheille, taitaa olla niinkin, että pesis-tyyppejä oli ollut enemmän tai vähemmän opettajankoulutuksessa myös ennen allekirjoittanutta. Esimerkkejä löytyy omasta kotikunnastani Kiteeltä ja siellä vaikuttaneista pesis-suuruksista, sekä ympäri pesäpalloilevan Suomen.

Mikä tämän ilmiön sitten voisi selittää? Onko näissä rooleissa, pesäpalloilija ja opettaja, jotakin yhteistä, yhteistä nimittäjää, jotain mitä kautta asiaa voisi ymmärtää?

Pesiksessä tarvitaan monia erilaisia taitoja, ja niiden tarkoituksenmukaista soveltamista toiminnassa. On oltava kärsivällinen ja pitkäjänteinen toiminnassaan, harjoituskausi on verrattain pitkä moniin muihin palloilulajeihin nähden.  Pesis on joukkuepeliä, jolloin on noudatettava yhteisesti sovittuja sääntöjä, niin joukkueen sisällä kuin kilpailutilanteissa. Tarvitaan sitoutumista, joustavuutta. Ja totta kai myös kunnianhimoa kehittyä yksilönä, halua oppia uutta.

Entäpä luokanopettajana toiminen?
Monitaitoisuus, monialainen osaaminen? Kyllä.
Kärsivällisyys, lukuvuoden läpivieminen? Kyllä.
Yhteisesti sovittujen sääntöjen noudattaminen, oman itsensä kehittäminen? Kyllä ja kyllä.

Nykytrendin jatkumiselle on ainakin siinä mielessä hyvät näkymät, että pesäpallon asema yhtenä Joensuun Urheiluakatemian kärkilajina tulee takaamaan hyvät harjoittelumahdollisuudet ja lajin näkyvyyden myös ulospäin.

Mutta.

Hyvän aseman ja statuksen myötä tulee myös vastuu. On osattava toimia esimerkillisesti, oltava lajiporukkana yhtenäinen ja dynaaminen, osattava näyttää muille eteen, miten homma hoidetaan niin yksilö- kuin yhteisön tasolla. On osattava tehdä yhteistyötä, oppia toinen toiselta. Hetkinen vaan… Niinpä! Aivan kuten opettajien omassa työssään. 

Simo Rahunen

Urheilijan tie

Opiskelun ja urheilun yhdistää voimme,
Urheiluakatemian avulla sen helpoksi koimme.
Akatemia auttaa pulmassa jos toisessa,
neuvonnassa, ohjeistuksessa monen moisessa.

Areenalla hikireeniä painetaan,
samalla opintopisteitä laariin kaivetaan.
Joskus Vesikon vesiin pulahdetaan,
rentouttavaa oloa sillä haetaan.

Painot ja keihäät saa monesti kyytiä,
samoin hiekkalaatikon sannat pitkin seiniä.
Juoksurataa piikkarit usein rullaa,
ei urheilu koskaan ole täysin helppoa pullaa.
Paljon aikaa ja resursseja se vie,
silti iloinen on urheilijaelämämme tie.

Portugalin leiriltä vauhtia kesään haettiin,
sinne pakoon Suomen kylmiä säitä paettiin.
Leiri ohi on ja mieli hyvä,
samoin luotto omaan tekemiseen syvä.

Kilpailukausi kohta edessä on,
motivaatio ja tahto vankkumaton.
Puolassa tähtäin jo kirkkaana siintää,
unelmat siellä mahdollisesti todeksi liitää.

Kaikille hattua haluamme nostaa,
haaveita älkää haudatko koskaan.
Periksi koskaan ei pidä antaa,
vaan ylpeänä urheilua rinnassa kantaa.


Saara ja Simo

Joensuu hiihtävän yliopisto-opiskelijan näkökulmasta

Kaikki Suomen yliopistokaupungit huomioiden, Joensuu tarjoaa mielestäni kilpahiihtäjälle

parhaimmat olosuhteet treenaamiseen ympärivuotisesti. Joensuun kupeessa sijaitsee sekä kansainvälisesti arvostettu Kontiolahden ampumahiihtostadion että Pärnävaaran urheilukeskus, jotka mahdollistavat laadukkaan ja monipuolisen lajiharjoittelun. Lisäksi aivan yliopiston lähituntumassa sijaitsee Mehtimäen urheilupuisto mahdollistaen ”hyppytunneilla” tehtävät harjoitukset joko lenkkipoluilla tai lukuisissa muissa harjoittelupaikoissa (Joensuun areena, keskusurheilukenttä, uimahalli Vesikko, Laulurinteen tykkilumilatu jne.).

Kolin kansallispuisto upeine Pielisen järvimaisemineen antaa mahdollisuuden treenata vieläkin haastavammissa maastoissa. Sieltä nimittäin löytyy jopa niitä kuuluisia ”kymmenen minuutin nousuja”, joissa huippukuntoinenkin urheilija joutuu ahtaalle. Eikä Joensuusta ole Kolille matkaa kuin 75 km, joten huoltavan iltalenkin ehtii tekemään kotoa käsin. Koli on minulle ehdottomasti yksi Pohjois-Karjalan tärkeimmistä treenipaikoista, joissa olen viihtynyt varsinkin syksyisin. Kolilla suosin rullahiihtoharjoitusta mäkeen, sauvarinnettä välillä satama-Ukko-Kolin hotelli sekä pitkiä vaelluksia sisältäen Mäkrävaaran ja miksei Kopravaarankin. Syyskuun puolivälissä kisataan vuosittain myös Pohjois-Karjalan Hiihto RY:n järjestämä ”Kolin kunkku” -rullahiihtokilpailu, jossa hiihdetään rullilla vanhanmallinen takaa-ajokilpailu ja testataan samalla omaa kuntoa suhteessa edellisvuosien tuloksiin. Juoksukunnon pystyy testaamaan hapenottoa vaativalla niin sanotulla vuorijuoksutestillä, johon löytyy nimekkäiltä hiihtäjiltä kovia vertailuaikoja. Koli on toiminut itselläni erittäin hyvänä viikonloppuleirikohteena.

Kontiolahden ampumahiihtokeskus sijaitsee 15 km Joensuun keskustasta Kajaanin suuntaan. Joka syksy hiihtokausi käynnistyy siellä jäähdytetyn ladun ansiosta lokakuun puolivälissä. Ja välittömästi kauden päätyttyä voi todeta, että seuraavaan hiihtokauteen on enää noin viisi kuukautta aikaa. Sitä odotellessa samoja maastoja pystyy hyödyntämään rullahiihtämällä. Rullahiihtorata käsittää niin ässä- kuin seinänousunkin. Jäähdytetty latu on mahdollistanut omalla kohdallani hiihtokauden ensimmäisten tuhansien kilometrien ”totutteluhiihtämisen” helpolla reilun kahden kilometrin mittaisella ladulla sekä tehojen lisäämisen lajinomaiseen harjoitteluun seinänousun ja ässänousun lenkkejä hyödyntäen (yhteensä n. 4 km). Hiihtokauden alusta alkaen ladulla voi hiihtää molempia hiihtotapoja.  Latu kunnostetaan pariin kertaan päivittäin, mikä takaa olosuhteiden säilymisen erinomaisena sääolosuhteista riippumatta. Monena vuonna jäähdytetty latu on ollut minulle vuodenvaihteeseen asti ainoa paikka, jossa hiihtoharjoittelu lumella on onnistunut.

Pitkää hiihtokautta värittää myös lukuisat jokavuotiset kansalliset ja kansainväliset kilpailutapahtumat. Esimerkiksi kaudella 2016–2017 Kontiolahden ampumahiihtostadionilla kilpailtiin niin ampumahiihdon maailmancupin ja IBU-cupin kilpailut, kansainväliset Masters kilpailut sekä maastohiihdon SM-kilpailut ja kansainväliset FIS-hiihdot useiden muiden kansallisten kilpailujen lomassa. Stadionilla harjoitellessa voi samalla bongata lukuisia ulkomaisia huippuhiihtäjiä, sillä useiden maiden maajoukkueet leireilevät näissä maailmankuuluissa maastoissa vuodesta toiseen. Joensuun urheiluakatemiaan kuuluvat hiihtäjät saavat akatemialta tukea kausikortin hankintaan, ja tokihan me akatemialaiset suuntaammekin aamutreenimme ladun avauduttua Kontiolahdelle.

Pärnävaaran urheilukeskus sijaitsee 16 km Joensuun keskustasta Kuopion suuntaan. Pärnävaara on jääkauden aikaansaannos, drumliini, ja maastoltaan mukavasti vaihtelevaa kangasmaastoa. Rullahiihtoon käytössä on kesäisin valaistun ladun osuus, eli 5 kilometrin kuntorata. Talviaikaan latuja riittää useita kymmeniä kilometrejä. Itse olen suosinut pitkällä lenkillä Pärnävaaralta Lykynlammelle menevää yhdyslatua, jonka latukone ajaa joka aamu ensimmäisenä. Pärnävaaran huipun puolella on myös haastavat kilpaladut, joista löytyy useampia variaatioita viiden kilometrin lenkiksi. Niitä mäkiä on tullut hyödynnettyä myös sauvarinneharjoituksissa. Myös Pärnävaaralla olisi erinomaiset puitteet suurkilpailujen järjestämiselle latuprofiilien ja oheistilojen vuoksi.

Joensuun suurena etuna opiskelevan urheilijan kaupunkina näkisin myös sen, että Joensuu on kaupunkina ihanteellisen kokoinen ja lähtevällä paikalla esimerkiksi kisareissujen suhteen. Treenipaikoille kulkeminen on helppoa sujuvine liikennejärjestelyineen ja treenipaikkoja löytyy myös aivan kaupungin keskustan tuntumasta. Opiskelija, jolla ei ole omaa autoa käytössä, saanee varmasti apua akatemian kautta järjesteltävistä yhteiskyydeistä, onhan meitä hiihtäjiä täällä useampiakin. Nimekkäät hiihtolajien edustajamme kuten Kaisa Mäkäräinen, Perttu Hyvärinen ja Kari Varis omalta osaltaan ovat myös suunnannäyttäjinä, miten hiihtäjän kuuluu treenata eri vuodenaikoina. Akatemia tarjoaa myös erilaisia tukipalveluja niitä tarvittaessa.

Paikalliset urheiluseurat, kuten Kontiolahden Urheilijat, Liperin Hiihtoseura ja Joensuun Kataja järjestävät myös yhteisharjoituksia ja iltahiihtokilpailuja talviaikaan. Kesäaikaan on luvassa avoimia testijuoksuja ja monenlaisia hölkkäkilpailuja, joissa silloin tällöin on tullut testattua treenien onnistumista. Valmistuttuani toivon saavani töitä Joensuun lähistöltä, sillä Joensuu on osoittautunut minulle mieleiseksi kaupungiksi, jossa voin kehittyä urheilijana edelleen.

Laura Karkkulainen, 24v., Filosofian maisteri keväällä 2017, Itä-Suomen yliopisto