Kansallislajia aurinkorannikolla

Tässä VilleLi ja VilleLa suoraan Costa del Solin Fuengirolasta! No eipä nyt tosissaan. Kesäkuu on kääntynyt jo heinäkuuksi, mutta palataanpa vielä hieman ajassa taaksepäin siihen hetkeen, mistä tämä meidän Superpesiskausi alkoi. Olemme Imatran Pallo-Veikkojen ulkomaan vahvistukset Joensuun päästä ja opiskelut opettajankoulutuksessa tämän lukuvuoden osalta alkavat olla paketissa. Tämän kirjoituksen tarkoituksena meillä olisi palata Superpesiskauden sarja-avaukseen Espanjan Fuengirolaan. 

Suomisatavuotta ja IPV takaisin korkeimmalle sarjatasolle. Tästä meidän urheilutoimenjohtaja varmasti innostui ja päätti tämän kunniaksi Sotkamon Jymyn kanssa järjestää kauden avausottelun Espanjan Fuengirolassa. Katsotaan miltä reissu näytti meidän näkökulmasta. 

Alku oli melko nihkeää, sillä matka oli pitkä Joensuusta Lahden kautta Helsinkiin. Matkaan toi väriä vielä se, kun luulimme automme hajonneen ennen kuin pääsimme pois Joensuun alueelta. Loppu hyvin kaikki hyvin, pääsimme kuitenkin perille torstai-iltana ja majoituimme Helsingin hotelliin. Perjantaiaamuna meillä oli edessä melko suolainen herätys neljän aikaan, jonka jälkeen huitaisimme aamupalan nopeasti huiviin ja bussilla Helsinki-Vantaalle. On se vaan maallikolle melko jännää lentokoneessa oleminen. Pääsimme kuitenkin mukavasti perille ja Espanjan auringon alle.

Keli ei suosinut pahemmin perjantaina. Tuulipuku päällä joutui harjoittelemaan, kun ei aurinko paistanut ja tuulikin oli navakka. Kuitenkin lajin tekeminen näissä olosuhteissa maistui oikein hyvin, sillä pallo kulki oikein hyvin ja pesäpalloilijan talviharjoitteluun nähden ulkona lyöminen oli oikein mukavaa.   

Perjantain reenissä olikin juuri ajatuksena totutella ilmastoon ja hakea paljon lyöntitoistoja. Benalmadenan El Tomillar kenttä on kuitenkin sen verran lyhyt, että joukkueenjohtaja Tume sai olla takakentän aidan takana suojelemassa kerrostalon ikkunoita.   

Perjantai-iltana oli niukasti vapaa aikaa, mutta päästiin kuitenkin pyörähtämään hotellin vieressä olevassa ostoskeskuksessa. Mukaan tarttui ainakin Latun Juusolle Niken tyylikästä kenkää.Viimein kello löi 11:00 ja oli aika hypätä taksiin ja kohti stadionia. Stadionilla pystyimme lähestulkoon aistimaan hykertelevän ilmapiirin, joka vallitsi kaikkia pelaajia ja katsojia, jotka olivat tulleet jo hyvissä ajoin paikalle. Lämmittelyt alkoivat 12 aikoihin ja jo silloin oli paljon katsojia saapunut paikalle tsemppaamaan molempia joukkueita. 

Reenin jälkeen pelasimme vielä leikkimielisen ystävyysottelun yhteistyökumppanimme Baronan kanssa, joka päättyi harmiksemme Baronan murskavoittoon. 

Lauantaina päivä alkoi hotellin aamupalalla ja omatoimisella aamureenillä. Tällä kertaa keli suosi sen verran hyvin, että hotellin altaan vieressä oleva nurmialue veti eniten puoleensa reenaajia hikijumpalle.  

Lopuksi saimme myös pystyyn hyvät pallottelut. Vaikka pesäpalloilijoita olemmekin, jalkapallon pomputtelu on yksi suosituimmista aktiviteeteista oman lajin lisäksi, ja joillakin taito myös tässä lajissa on hyvällä tasolla, joillakin taas ei… Iltapäivällä meitä odotti reissun lähes ainut vapaa-aika, joka oli hyvä käyttää rentoutumiseen ja kiertelyyn ranta boulevardilla. Illalla meillä olikin ensimmäinen reeni virallisella ottelustadionilla, Pabellon Elola -stadionilla, jossa taas haimme tuntumaa alustaan ja ilmastoon.   

Tämän jälkeen kävimme syömässä ja pikku hiljaa jokaisen ajatukset alkoivat suuntautua kohti aamua ja todella kutkuttavaa Superpesiksen sarja-avausta.

Sitten koitti vihdoin ja viimein sunnuntaiaamu. Herätyskello soi 7:00 josta hyppäsimme lähes suoraan taksiin ja kohti Elola-stadionia aamuveryttelylle. Veryttelyn jälkeen tulimme takaisin hotellille, ja nautimme ravitsevan aamupalan. Tässä vaiheessa varmasti jokaisella oli jonkin verran perhosia vatsassa sillä H-hetkeen ei ollut kuin muutama tunti.

Viimein kello löi 11:00 ja oli aika hypätä taksiin ja kohti stadionia. Stadionilla pystyimme lähestulkoon aistimaan hykertelevän ilmapiirin, joka vallitsi kaikkia pelaajia ja katsojia, jotka olivat tulleet jo hyvissä ajoin paikalle. Lämmittelyt alkoivat 12 aikoihin ja jo silloin oli paljon katsojia saapunut paikalle tsemppaamaan molempia joukkueita. 


Tämä oli hyvin harvinaista, varsinkin kun puhutaan ”normaalista” runkosarjan pelistä eikä Superpesiksen finaaleista, ja juuri tämän takia jokainen varmasti tajusi, että nyt olemme tekemässä jotain todella hienoa ja ainutlaatuista. Konseptihan ei ollut lähelläkään sitä mihin suurin osa meidän joukkueesta oli tottunut. Monelle meidän pelaajista tämä oli ensimmäinen superpesis-ottelu. Tapahtumaa oli mainostettu ja hypetetty somessa useamman kuukauden ajan. Ottelu tuli myös suorana lähetyksenä Neloselta ja katsojia ottelussa oli kolmisentuhatta. Ottelun miljöökin oli kaukana siitä mihin olimme kotoisessa Suomessa tottuneet.

Ottelun erikoisuus toi meidän joukkueeseen jännitystä. Eikä sitä helpottanut vastassa ollut moninkertainen Suomen mestari Sotkamon Jymy. Ottelussa emme olleet parhaimmillamme, mutta silti jokainen meistä nautti hienosta tunnelmasta ja fiiliksestä pelata. Ikimuistoisen reissun olisi kruunannut yksikin sarjapiste, mutta Sotkamo vei ottelun puhtaalla voitolla. Lopussa kiitos seisoo tapahtuman järjestäjille ja yhteistyökumppaneille. Palataan asiaan ensi vuonna samoissa merkeissä…