Pesäpalloilijat ja OKL

”Sehän on hyvä yhdistelmä, kesät pellaa ja talvet sitten opettaa…”. ”Opettajiahan niistä on aina tullu…”.

Tämän kaltaisiin tuumailuihin on tullut törmättyä eri yhteyksissä useaan kertaan. Jotenkin tahdotaan ajatella, että näin on aina ollut ja näin on aina oleva. Että pesäpalloilijoista huomattava osa valikoituu opettajankoulutukseen. Ja vaikka niitä pesäpalloilevia opettajanalkuja ei todellisuudessa olisikaan sen enempää kuin esimerkiksi liiketalouden opiskelijoita, yleinen tuntuma siitä, että pesäpalloilevia opettajia tai niiksi aikovia on paljon, elää sitkeässä.

Toisaalta, nyt kun oma yliopistotaival luokanopettajakoulutuksessa alkaa, uskomatonta mutta totta, kääntyä vääjäämättä kohti loppuaan, on tullut huomattua että pesäpallotaustaisia yksilöitä on alkanut ilmestyä entistä tiheämpään myös Joensuun OKL:n maineikkaista ovista. Ja vielä kun koitan muistin sopukoissani päästä omien opintojeni aloitusvuoden (2012) vaiheille, taitaa olla niinkin, että pesis-tyyppejä oli ollut enemmän tai vähemmän opettajankoulutuksessa myös ennen allekirjoittanutta. Esimerkkejä löytyy omasta kotikunnastani Kiteeltä ja siellä vaikuttaneista pesis-suuruksista, sekä ympäri pesäpalloilevan Suomen.

Mikä tämän ilmiön sitten voisi selittää? Onko näissä rooleissa, pesäpalloilija ja opettaja, jotakin yhteistä, yhteistä nimittäjää, jotain mitä kautta asiaa voisi ymmärtää?

Pesiksessä tarvitaan monia erilaisia taitoja, ja niiden tarkoituksenmukaista soveltamista toiminnassa. On oltava kärsivällinen ja pitkäjänteinen toiminnassaan, harjoituskausi on verrattain pitkä moniin muihin palloilulajeihin nähden.  Pesis on joukkuepeliä, jolloin on noudatettava yhteisesti sovittuja sääntöjä, niin joukkueen sisällä kuin kilpailutilanteissa. Tarvitaan sitoutumista, joustavuutta. Ja totta kai myös kunnianhimoa kehittyä yksilönä, halua oppia uutta.

Entäpä luokanopettajana toiminen?
Monitaitoisuus, monialainen osaaminen? Kyllä.
Kärsivällisyys, lukuvuoden läpivieminen? Kyllä.
Yhteisesti sovittujen sääntöjen noudattaminen, oman itsensä kehittäminen? Kyllä ja kyllä.

Nykytrendin jatkumiselle on ainakin siinä mielessä hyvät näkymät, että pesäpallon asema yhtenä Joensuun Urheiluakatemian kärkilajina tulee takaamaan hyvät harjoittelumahdollisuudet ja lajin näkyvyyden myös ulospäin.

Mutta.

Hyvän aseman ja statuksen myötä tulee myös vastuu. On osattava toimia esimerkillisesti, oltava lajiporukkana yhtenäinen ja dynaaminen, osattava näyttää muille eteen, miten homma hoidetaan niin yksilö- kuin yhteisön tasolla. On osattava tehdä yhteistyötä, oppia toinen toiselta. Hetkinen vaan… Niinpä! Aivan kuten opettajien omassa työssään. 

Simo Rahunen