Olen Jonna Miettinen, opiskeleva urheilija. Lajini on yleisurheilu, tarkemmin ottaen moukarinheitto, ja kuulun Joensuun urheiluakatemiaan. Urheilun lisäksi niin sanottuna toisena uranani opiskelen Itä-Suomen yliopistossa ohjausta ja matematiikkaa viidettä vuotta. Tässä kirjoituksessa kerron kokemuksiani urheiluakatemiasta sekä urheilun ja opintojen yhdistämisestä.Kuuluin Pohjois-Savon urheiluakatemiaan lukioaikanani, jolloin harjoittelin ja opiskelin Kuopiossa. Lukiosta valmistuttuani opinnot veivät minut Joensuuhun, jossa liityin heti Joensuun urheiluakatemiaan. Minulle on ollut aina tärkeää, että pystyn yhdistämään opiskelun ja urheilun keskenään mahdollisimman hyvin. Tällöin ne tukevat toisiaan mahdollistaen molempien urien etenemisen. Olen pyrkinyt hyvissä ajoin etukäteen jaksottamaan opiskelu- ja urheilupainotteisia jaksoja kilpailu- ja harjoittelukausien mukaan. Kilpailukauteni on kesällä, joten keväällä ja kesällä opiskelu on täysin taka-alalla, jolloin elämäni menee urheilun ehdoilla. Sen sijaa syksyllä urheilusta on ylimenokausi, jolloin käyn koulussa läsnäolokursseja ja työharjoitteluja. Mielestäni kyseinen järjestely on toiminut kohdallani hyvin.
Joensuussa järjestetään aamuvalmennukset tiistai, keskiviikko ja torstai aamuisin. Olen käynyt aamuharjoituksissa vaihtelevasti. Kaikki yleisurheilijat harjoittelevat yhdessä, joten aamuharjoituksissa ei käydä läpi omaa lajia. Harjoitukset pidetään pääasiassa Joensuun areenalla, missä pystyy harjoittelemaan monipuolisesti eri ominaisuuksia kuten voimaa ja nopeutta. Kuitenkaan Joensuussa ei ole moukarin sisäheittopaikkaa, joten teen aamuharjoituksia itsenäisesti Vehkapuron kentällä, missä pääsee heittämään ulkona läpi talven. Talvella kova pakkanen voi olla esteenä ulkoheitolle, jolloin käyn tekemässä heittotreenit Kuopion hallilla. Koenkin positiivisena sen, että aamuvalmennuksia pystyy hyödyntämään joustavasti oman harjoitusohjelman mukaan.
Pystyn sisällyttämään opintoihini viisi opintopistettä urheiluakatemian aamuvalmennuksia vapaavalinnaisina opintoina. Todellisuudessa pisteitä tulee enemmän ja tutkintoni vapaavalinnaiset opinnot on opintopistemäärältään suurempi. Viisi opintopistettä on varsin vähän, mutta on sekin parempi kuin ei mitään.
Urheiluakatemian rooli ja hyöty urheilun ja opintojen yhdistämisessä on näkynyt kohdallani enemmänkin opintojen sisällöissä ja järjestelyissä. Olen suorittanut Ohjauksen eri toimintaympäristöt – harjoittelun Joensuun urheiluakatemiassa. Sen lisäksi olen tehnyt pro gradu –tutkielmani Joensuun urheiluakatemian ja Itäsuomalaista osaamista urheilijan polulle (2URAA) -hankkeen aloitteesta. Tällöin pystyin yhdistämään opintoni ja urheiluni myös opintojeni aihepiireissä, minkä koin hyvin mielekkäänä ja onnistuneena ratkaisuna.
Olen kokenut urheiluakatemian auttavan ja tukevan opintojen ja urheilun yhdistämisessä. On myös mukava huomata, että akatemian toiminta kehittyy ja monipuolistuu joka vuosi tarjoten opiskeleville urheilijoille uusia keinoja ja mahdollisuuksia kahden uran yhdistämiseen.
Jonna